Syysmarkkinoilla

Kyllä on ollu mukavat syysmarkkinat tänäkin vuonna! Vihdoinkin sain itselleni sopivan tehtävän, josta olen enemmän kuin tyytyväinen. Hernekeiton keittäjäkin on vaihtumassa syksylle 2014, Sönde on ollut keitto-opissa jo tänä syksynä. Mutta mieli on mahtava, kun torstaina mullekin hernesoppa maistui. Oli se mahtavaa! Ja iloakin oli matkassa, Matin ja Sönden hernekeitto oli muhevaa ja maistuvaa!

Mahtavaa!

Saa laulaa ja sillä tavalla olla mukana markkinoilla. Iloa riittää ja ystävät on siinä mukana! Ja mä olen, kaikki on ihan mukavasti. Toivoisin, että kirkkoherrakin kuulisi sen, kun minä laulan, listoja tekemään taitaa tie viedä, kun kirjastosta kotiin pääsee!

On ihan tajuttoman mahtava fiilis!

Tänään sain kerrottua kirkkoherralle sen, mikä oli edellisellä viikolla painanut mieltäni ja minkä takia en ollut jaksanut kunnolla keskittyä runonlausuntaan. Se oli minulle kaikkein tärkeintä, koska kirkkoherra oli sitä vähän kysellyt. Mutta nyt olen kertonut sen hänelle, hän tietää, mikä tän heikon keskittymisen oli aiheuttanut. Mukavaa ja mahtavaa se on, kun saa kerrottua jotain, mikä on painanut mieltä. Tänään olen saanut olla ihan hyvällä mielellä eikä mikään ole sen ihmeemmin mieltäni painanut.Nyt vaan jaksaa nauttia ja iloita, kun kaikki on kohdillaan. Olen päättänyt elvyttää vanhan kuorolauluharrastukseni, pääsen ensi viikolla mukaan kirkkokuoron ja iltapäiväkuoron muodostamaan yhteisöön. Eikä minua haittaa ollenkaan, vaikka osa laulajista on reippaasti minua vanhempia, ei ollenkaan!

Askartelun iloa!

Mitä enemmän kokeilee kaikkea askarteluun liittyvää, sitä enemmän siitä tulee iloa. Itse olen huomannut just tän, nyt sitte noi akryylileimasimet ovat tulleet olennaiseksi osaksi askartelutarvikearsenaaliani. Ja paperit, isot ja pienet lappuset, niitä on tullut käytettyä melkomoisen reippaaseen tahtiin, kun kortteja on tehty. Onneksi mulla on tuttu ihminen, joka antaa vinkkejä, mitä kaikkea voin milläkin tarvikkeella tehdä. Ja onneksi sitä oppii pikkuhiljaa, se on tosi mahtavaa!

Tänään...Perjantaina

Olen onnellinen, kun ihan kohta on lähetysleiripäivä. On sitä jo odotettu ja iloisin mielin fiilistelty jo monta viikkoa, varmaan jo elokuusta asti. On vaan sellainen hyvä mieli, kun tätä on jo tehnyt jonkin aikaa, nyt vaan pitää yrittää nauttia. Mietin vaan yhtä asiaa, nimittäin sitä, pitääkö mun alkaa lukea sitä kirjaa, jonka äiti on tilannut, kun minusta tuntuu, että siinä ei tehdä mitään muuta kuin vältellään. Niin askeettiseksi en suinkaan tahdo, että välttelisin kaikkea hyvää. Äiti on kyllä suositellut tätä kirjaa minulle, mutta enpä tiedä... En ole oikein sellainen, että välttelisin, muutenkin olen rajoittanut herkuttelun vain viikonloppuihin, välttänyt sitä viikolla. Mahtavaa kuitenkin, että mieli on hyvä, nyt nautitaan!

Odotan ja olen iloinen

Olen iloinen, kun pääsen Juvarille lähetysleiripäivää viettämään. Sunnuntaina jo pääsin osalliseksi auttamisen ilosta, se oli niin äärest hienoa ja mahtavaa. Ensin kokoan Antin kanssa kolehdin, suntio kulkee edellämme, ettemme vain menisi ohi alttarin. Siinä kohdassa ajattelen, että todennäköisyys alttarin ohi menemiseen on suurempi minulla kuin Antilla, koska minä olen ensimmäistä kertaa Halikon kirkossa kolehtia keräämässä. Vastaan tulo sujui tosi hienosti, mukavaa. Muun hyvän lisäksi jäin auttamaan messun jälkeen,  en osaa ajatella muuta kuin sitä, miten iloiseksi siitä suntiokin tuli, hienoa!

On haikeeta!

Kyl vaan onkin, kun kesä loppui ja syksy alkoi. En vaan tiedä, miten suhtautua uuteen vuodenaikaan, ehkäpä se sujuu ihan hyvin. Ainakin uskon niin! Joskus vaan ei tiedä, mitä syksy tuo tullessaan, monessa paikassa on syyskausi alkanut. Mutta voin sentään iloiten muistaa, mitä kesän aikana on tapahtunut, on se huonosta kelistä huolimatta ollut ihan kiitettävän tapahtumarikas. Olen ihan luottavainen, että kesä on aina muistoissani, mä tiedän sen, että on. Kun kesä on osunut kohdilleen, ei ole lainkaan vaarallista, että syksykin tulee ajallaan! Mahtavaa ja iloa, riemua ja tunnetta!