Mahtavaa!

Ihmettelin tosi kovin, missä laulajat ovat, en ensin tahtonut löytää. Mutta kyllä se Flash Mob sujui, kun meitä oli kymmenisen kuorolaista Toivon Laulajista ja Diskantti-kuoro siihen päälle. Tänään jo ehdin ajatella, mahtaako se sujua ollenkaan, kun en ainakaan itse ole koskaan tällaisessa mukana ollut. Mukavaa oli, en edes muista, minkälaista olisi ollut, jos en olisi ollut mukana, hienoa tosiaankin! Tänään on sitten kokenut näinkin erilaisen jutun!

Upea oli joulujuhla!

Kyllä oli! Vieläkin muistaa jotakin omasta kouluajastaan, ei sitä ihan kaikkea sentään ollut unohtanut. Kaikkein hienointa meidän joulujuhlassamme on se ihan loppuvaihe, kun me sammutamme valot luokasta ja ohjaajamme laittaa oman kynttilänsä kiertämään. Kierros alkaa nytkin minusta, siirtelen ajatukset kolmelle suntiolle, Janille, Martille ja Riitalle, Jani valmistuu, Martti opiskelee ja Riitta on jo työelämässä. Näin se meni mun kohdalla tänä vuonna. Hyvä mieli jäi, lausuntapiiriläiset pitivät kovasti mun kynttilälyhdystäni, itsekin pidin siitä, minähän olin saanut sen naapuriltani nimipäivälahjaksi. Tänään olen onnellinen, joulu saa tulla. Illalla palatessani runopiiristä törmäsin Annikaan ja Onni-koiraan, Onni nuolaisi minua korvan takaa ja Annika pyysi minua kylään. Mukavaa!

Todellisuus voi olla myös toisenlainen, kun herää aikaisin

Se voi olla sanomisen todellisuus ainakin osittain. Tänä aamuna sain ensimmäisen kerran sanomista siitä, että olin ollut liian aikaisin koneella, mutta siinä oli sekin, että kun ei malttaisi millään odottaa sinne myöhempään aamuun. Jospa nyt sitten loppuviikosta muistaisin, että myöhemminkin voi koneelle tulla. Tänään ajattelen, että olen iloinen siitä, että joihinkin juttuihin rytmi on ihan sopiva. Nyt sitten pitää painaa oikein piukasti mieleen se, ettei tule liian aikaisin koneelle, nyt se olisi hyvä muistaa!

Asioita, joista pitäisi päästä eroon

On niin monta asiaa, joista mun pitäisi päästä eroon, ainakin se, etten mesoaisi niin kovasti pikkuasioista. Se on sellainen tapa, joka on ollut jo liian kauan. Toinen asia on ylireagointi. Toi mun Aspergerini on pikkumainen siitä, että se tekee ylireagointia. Ja vielä sellaisiin asioihin, jotka eivät edes kuulu minulle. Sunnuntailta on hyvä esimerkki ylireagoimisesta. Ovikello soi kolme kertaa ollessani kotona ennen pientä pyhiinvaellusta, äiti päästi ärräpään, kun jo kolmatta kertaa ovikello soi samasta asiasta. No, minulla meni siinä vaiheessa reagointi niin kovin yli, onneksi äiti sanoi, että tää on sellainen juttu, joka ei kuulu minulle, none of my business. Iloinen fiilis on kuitenkin, jospa jommastakummasta pääsen eroon talven aikana, olen tyytyväinen!

Mukavaa!

Nyt on tosi mukavaa muistella onnistunutta pientä pyhiinvaellusta! Kun sitä on itse ollut tekemässä, tuntuu tosi hienolta, on ollut niin mukava olla mukana. Aika reipas päivä tuli, kun kymmentä tuntia oli jo siinä kohtaa, kun Salon kirkolta lähdettiin. Minulla oli niin hauskaa tehdä tätä juttua, kun kaksi muuta naista oli mun lisäksi, sekin jo sai mielen hyväksi. Ainut juttu, mikä vähän haittasi, oli se, että kurkkuni oli aika lailla kipeytynyt. Join kaksi mukillista teetä, se auttoi! Kotona otin pari lasillista vettä, sekin auttoi. Mieli on nyt niin hyvä kuin vain voi olla, toivon, että tästä maanantaistakin tulisi hyvä!

Olisi aika mahtavaa!

Jos koko päivä olisi hyvä! Sitä tässä nyt odotellaan, että päivä olisi hyvä. Pimeyskään ei saa masentaa, vaan on keksittävä itselleen puuhaa ja tekemistä. Minusta on mukavaa se, että olen voinut olla seurakunnan touhuissa mukana, ilman minkäänlaisia Aspergerin aiheuttamia ennakkoluuloja. No niihin on täytynyt varautua, mutta näin se menee. Kyllä sitä hyvää mieltä jää joka kerrasta ihan kiitettävästi, se on mukavaa!Kyllä mä tästäkin mukavasta päivästä selviän, tuntuu, että paremmin vielä kuin synkistä ja tylsistä päivistä!

Todella hienoa!

Kyllä vaan, kyllä nyt kelpaa, kun pientä pyhiinvaellusta on ollut mukana tekemässä. Mieli on ollu tosi hyvä sitä tehdessä, en olisi osannut ollenkaan aavistaakaan, mihin sitä joutuu. Kyllä on tuntunut hyvältä olla mukana niin monessa, sentään jo reippaat kymmenen vuotta on seurakunnan toiminnassa mukana oltu. Ja aina on tuntunut yhtä hienolta. Nämä pienet pyhiinvaellukset ovat olleet tosi hienoja, niistä olen pitänyt. Mieli on korkealla, nyt jaksaa nauttia. Kuorokin on tosi mukava, nyt saa nauttia laulamisesta oikein sydämen halusta!

Osa työstä on jo tehty, kuorossa hienoa

Niin, pieneen pyhiinvaellukseen liittyvästä työstä on jo pieni osa tehtynä, nimittäin raamatunlauseiden kirjoittaminen. Kävi niin hyvin, että kirjastossa oli tilaa kirjoittaa ja tulostaa, eli se tarkoitti sitä, että tekeminen kävi todella nopeasti. Kuorossakin oli tosi mukava olla ja harjoitella, vielä paremmaksi sen teki se, että alueneuvostokin kävi meitä kuuntelemassa. Oli sitä siinä hyvää mieltä kerrakseen, kun laulaminen sujui, mahtavaa!

Aika hieno pieni pyhiinvaellus tulossa!

Kyllä vaan, sen tietää jo nyt! Keskiviikkona suunnittelupalaverissa kuunnellessa tuli mieleen, että kyllä me seurakuntalaisetkin osataan! Varsinkin, kun minäkin olen näissä muutaman kerran ollut mukana. Ja vielä siinä oli sekin, että meitä on jo muutama ihminen sitä tekemässä, aina paremmalta se tuntuu. Mullakin on ihan huikea määrä hommaa, kun mun pitää kirjoittaa raamatunlauseet, ennen vaelluksen alkua mä laitan rukoustarvikkeet valmiiksi, vaelluksen aikana kokoan laput ja vien ne Marjan ja Kaarlon luettavaksi. Eli kyllä mullakin työtä on! Täytyy vähän katella, mitä missäkin kohtaa tekee, tänään olisi suunnitelmissa toi raamatunlauseiden kirjoittaminen. Sen tiedän jo nyt, että hieno on tulossa!

Iloisia fiiliksiä

Taas sain kaksi joulukorttia tehtyä, ihan mukavaa! Jos saisin kaikki kortit viikonlopun aikana tehtyä, olisin tosi iloinen, sen jälkeen pääsisin koristelemaan kirjekuoria. Kirjekuorten koristeleminen olisi järkevä tehdä sarjana, koska muuten tulee sellaista tiputtelevaa tekemistä enkä näe siinä oikein mitään ideaa. Tänään on pienen pyhiinvaelluksen suunnittelupalaveri, pyhiinvaellus on sunnuntaina. Tänään pääsen suunnittelupalaverista suoraan lausuntatunnille, se on tosi mukavaa. Uskomatonta, miten pian aika on mennyt, ei edes huomaa, kun se menee niin vauhdilla. Pimeää on, mutta kyllä se siitä valoisampaan päin on menossa!

Uusi viikko alkaa!

Juuri näin, nyt sen huomaa, kuinka valtavaa vauhtia kokonainen kuukausi menee! Uskomattominta on ollu huomata, että surusta voi selvitä ihan muutamassa päivässä, juuri näin se on mennyt. Aamulla on niin pimeää, ettei mitään määrää, mutta kyllä pieni hetki päivästä menee näinkin. Laulaminen on mukavaa, kyllä sitä ainakin joulun aikana riittää. Kauneimmat joululaulut kertaalleen ja kaksi kertaa joulupäivänä, mukavaa!

Aamulla, nyt

Tänään olen onnellisempi kuin lauantaina. Normaalisti naputan aina vastaan, kun yritän päästä jonnekin eikä se onnistu, mutta nyt siihen ei ollut mitään aihetta. Miksi olisi ollut, kun kotona oli ihan hyvä olla. Miksi olisi ollut, kun se osa, jona olin liikenteessä, oli mennyt väsyneenä yöllisen heräämisen jäljiltä? Tänään olen tyytyväinen päästessäni Cafe Uskelaa laittamaan, onneksi on tutustunut ihmiseen, jonka kanssa siellä on. Ja minusta se on tosi mukavaa, kun asia on näin, hyvä mieli siitä aina jää!

Täytyy kyllä ihmetellä!

Että surun keskelläkin pystyin keskittymään niin, että saa yhden joulukortin jo valmiiksi asti. Vähän epäilin, ovatko tunteet niin pinnassa, etten saa siitä kunnollista, mutta hyvin se meni! Tiedän jo kenelle tää kortti menee, se menee Veijolle. On se mukavaa, kuitenkin itselleni jäi aika hyvä mieli siitä, että olin ollut mukana siunaustilaisuudessa, kun kerran oli lähisukulaisesta kyse. Tunteet olivat aika pinnassa pitkän aikaa, mutta kyllä se mieli parani lähtiessä, ehti siinä muutaman sanan Veijon kanssa jutella, mukavaa!

Onnellinen olo

Kyllä vaan, kun mitään sen ihmeellisempää ei ole vielä tapahtunut. Minusta on mukavaa, kun voimme yhdessä touhuta ja olla mukana. Monesti olen ilmaissut haluni ottaa muita ikäisiäni mukaan seurakunnan toimintaan, minulle itselleni Aspergerin oireyhtymä ei ole ollut este toimia mukana. Minulle musiikkitoiminnassa mukana olo on tuonut ystäviä, olen saanut olla täydelleen omana itsenäni mukana. Ihanaa, kun saa laulaa, se on hauskaa!

Onnellista oloa

Kyllä sitä on, on ollut jo pidemmän aikaa. Ystävän menetys rassaa mieltä, mutta ei se nyt mitenkään vaarallista ole. Olen vaan ollut surullinen siitä, kun seurakunnan tärkein ystävä menehtyi kutakuinkin samoihin aikoihin kuin tätini mies. Siitä olen onnellinen, että olen saanut pitää heidät elämässäni, opettamassa ja ohjaamassa minua. Varsinkin, kun olen oppinut niin monenlaista jumalanpalveluksesta ja siitä, miten siinä toimitaan, se on ollut minulle se juttu, on aina!

Iloinen fiilis

Keskiviikon iloa riittää, en tiedä, minne se minua vie. Kyllä noista pienistä suruista pääsee yli, onneksi ne on sellaiseksi tehty. Ja kun saa mielen hyväksi, se on kaikkein tärkein juttu. Mean luokse meno ja ikkunaan koputtaminen, se on mulle se tärkein juttu. Ihmeen kauan mä nukuin aamulla, ei se ole kovinkaan tavallista, että nukun puoli kahdeksaan asti. Joskus näinkin, mutta luultavasti ei toistu. Äitiä se ei haittaa, eikä minuakaan, mutta on se nyt mukavampaa, kun herää itselle sopivasti!

Muisteluksia

Olen tosi iloinen siitä, että mulla on ollut sellainen ystävä kuin kotikirkkojemme suntio. Hän se auttoi minut alkuun vapaaehtoisen urallani, auttoi siinä kohtaa, kun ensimmäistä kertaa olen Uskelan kirkossa kolehtia keräämässä. Tuntui, että Kaffemukistakin puuttuu jotakin, kun Olli ei enää käy, mutta onneksi Jani on paikannut hyvin silloin, kun on keskusta-alueella ollut. Kolehdin olen oppinut aika hyvin, mutta vielä olen suntion opissa saanut olla, kun olen ollut Jania auttamassa. Kuntavaalipäivästä tuli meille molemmille tosi pitkä, onneksi meidän yhteistyömme pelasi siinäkin kohtaa, kun minun piti lähteä pienen pyhiinvaelluksen jälkeen takaisin kotiin. Mahtavaa, kun voi jäädä auttamaan, se on mulle itelle iso ilo!

Kahvilakökkää tulossa!

Ainakin on tosi mukavaa tiedossa, kun kökkäkaverini Ulla on todella mukava. On niin iso ilo olla mukana kotiseurakunnan toiminnassa, tässä sen huomaa! Nyt olen sitten elämäni ensimmäistä kertaa Uskelan kirkossa kahvilaa pitämässä, juuri tämän mukavan ihmisen kanssa. Iloisin mielin, kyllä! Se saa minut hyvälle mielelle, nyt nautitaan!Olen kuullut iloisia ja surullisiakin uutisia, mutta kyllä mä luulen, että ne iloiset uutiset ovat enemmistönä. Varsinkin, kun mulle on tulossa upea päivä kahvilassa!

Olen iloinen!

Hyvin menneestä viikosta, joka sai minut niin iloiseksi. Hienosta kalenteristani, jonka moni ystävistäni on jo nähnyt, Kimmo näki sen eilen. Tulin iloiseksi siitäkin, kun autoin Jania laittamaan kirkon kuntoon, kyllä sekin saa mielen iloiseksi. Vaikka kotiintulo kesti kauan, siltikin saan olla iloinen, koska mieli on jo valmiiksi hyvä. Onnellinen saa olla, kun kaikki on niin hyvin kohdillaan. Mikä siinä on, että välillä edes pieni herja ei haittaa, mutta isompi jo haittaa? Mutta mieli on just niin hyvä kuin vain voi olla, nyt nautitaan siitä!

Nimipäiväonnea Muurlaan!

Juuri näin se menee! Siellä on kahdella seurakunnan työntekijällä nimipäivä, aluekappalaisella ja suntiolla.  Onneksi sain sentään kortin tehtyä, se oli mukavaa puuhaa, kun oli hyvät valokuvat, mistä korttia alkoi tehdä. Tänään olen sentään huomannut taas sen, että ulkona sataa, melkeinpä huomaa siitä, kun parvekkeen ikkunoissa on kunnon sadevesiroiskeet. Onnellinen olen tänään, iloinenkin, kyllä kelpaa, kun kaikki on hyvin!

Hieno oli kalenteri!

Kyllä vaan, se olikin niin hieno, etten muistakaan nähneeni. Sönde oli huolehtinut taitosta, Martti kirkkojen kuvaamisesta. Paljon oli sellaisiakin kuvia, joita ei ollut kalenterissa, mutta jonkin verran oli niitäkin. Juuri kalenteritilaisuutta edeltäneenä päivänä olin Suomusjärvellä ja kuvasin siellä itse, se oli mukavaa! Anne antoi minulle mukaan lapun, jossa on tietoa kirkosta, siitä pystyin lunttaamaan, kuka on rakentanut Suomusjärven kellotapulin. Minulla on niin hyvä mieli, tarinoita riitti minullakin!

Tänään tapahtuu

Ainakin se, että saan uuden kalenterin, sitä ryydittää vuoden 2012 joulukuu. Siinä on kuvia Salon seurakunnan kirkoista, myös Suomusjärven kirkosta, jonka sain kuvattua keskiviikkona. Luultavasti siinä käy niin, että Martin kuva on parempi kuin minun, mutta olen kyllä saanut kuulla, että itsellänikin on hyviä kuvia. Lindholmin Taina huomioi sen muistuttaessaan minua yksityisyyden suojasta. Se on tällaiselle umpi-innokkaalle kuvaajalle hankala muistaa. Tänään olen tosi iloinen, kun saan hienon kalenterin, mahtavaa!

Aamulla varhain

Aamulla varhain keittää kahvin, vie mummille, tuntuu aika tylsältä, kun joka aamu on sitä yhtä ja samaa, kaiken aikaa. Olen iloinen siitä kuitenkin, että minä voin auttaa, en voi jättää kaikkea äidille. Sitä suuremmalla syyllä se tuntuu hyvältä, kun ei tarvi miettiä, kuka tekee, vaan itse on valmiina tarvittaessa. Kyllä olikin pimeää, kun kurkisti ikkunasta ulos, huomasi heti, että syksy on edennyt tosi pitkälle. Kyllä mä jaksan olla iloinen, mutta mummin pessimismi välillä ärsyttää. Eikä siitä oikein voi huomauttaa, koska silloin hän loukkaantuu todella pahasti. Enkä ikinä voisi ajatellakaan loukkaavani, olen vain sen verran suorasuu, etten aina ajattele, mitä sanon. Vähän enemmän voisin ajatella, ennen kuin sanon, se auttaisi tosi paljon!

Olen iloinen

Kyllä sietääkin olla, kun niin paljon on mukavaa puuhaa. On niin paljon monenlaista tulossa, että hyvä on, kun tahdissa pysyy. On vaan niin paljon iloisia tapahtumia, ettei mitään määrää. Tänäänkin huomasin, että mulla on viron tunti, mietin jo, jaksaisinko lähteä sinne, kai on pakko, kun ei ole mitään poissaolon syytä ilmoittanut. Tässä sen huomaa, kuinka tarkkoja ihmiset on siitä, että ilmoittaa, kun on poissa. Mukava tietää, että on sellainen järkevä syy, ettei lintsaa. Onnellinen ja iloinen, sitä olen just nyt!

Mielen päällä tänään

Päällimmäisenä on varmaankin kirkolliskokous, olen monena päivänä rukoillut sen puolesta. Varmaankin jo pienestä pyhiinvaelluksesta asti on tullut rukoiltua. Ennen kaikkea siksi, koska ystäväni Annika tien vastakkaiselta puolelta on siinä mukana. Tänään on olo sellainen, että tähänkin viikkoon mahtuu jotain suurta. Ainakin se, että saan uuden kalenterin torstaina, se on aivan erityinen juttu, kun siinä on kaikki seurakuntamme alueella olevat kirkot. Se on kaikkein hienointa. Mutta hienoa on myös se, että jouluohjelmiston harjoittelu jatkuu, sekin on hienoa!

Klassisen kuuntelua

Todettiin äidin kanssa, että tää Mozartin Requiem tarvii ilman muuta sekakuoron, koska siinä on aika konstikkaita kohtia. Aamu lähtee kaikkein parhaiten liikenteeseen just näin, kun kuuntelee klassista musiikkia, se on niin mahtavaa. Tänään olen onnellinen, kun saan kuunnella klassista, se on kans mun juttuni. Kiskon runoesitys ei unohdu koskaan, se oli niin hieno, etten muistakaan, koska olisin niin hienoa opintokäyntiä tehnyt. Kyllä on fiilis korkealla, tässä klassista kuunnellessa!

Lauantaina

Ei ole mitään erityisiä suunnitelmia, mitä päivän aikana tekee, no tietysti ne normaalit aamutoimet tässä kohtaa, mutta muita suunnitelmia ei vielä ole. Kenties lähden iltapäivällä täyden evankeliumin tilaisuuteen palokunnantalolle, muistin, että Facebook-ystäväni Miika tahtoisi tavata minut. Se vaan tuli aamulla mieleen, ei muuta. Ja kuinka onnellinen sitä onkaan ollut näiden viime päivien aikana, kun ihan pienikin juttu on tehnyt päivästä nautinnon. Olen vaan iloinen, kun nyt saan nauttia, täytyy vaan yrittää ottaa ilo irti, vaikka kauppoihin ei pääsekään. Tosi mukavaa on sekin, että kissanpennut ovat kasvaneet jo aikamoista haipakkaa, enää ei edes vaaka riittänyt. Tänään olen iloinen, onnellinen, tyytyväinen, kaikki on ihan hyvin!

Iloa ja suuria asioita

Kaikkein hienoin juttu, mikä marraskuussa on tulossa, on se, kun mä saan uuden kalenterin, jossa on yksi kuukausi myös tätä vuotta. Olen niin iloinen, kun se kohdalle osuu, ei haittaa, vaikka kuoro joutuukin siirtymään Salon kirkkoon. Kun on jotakin, jota oikein kovasti odottaa, siinä kohtaa ei haittaa, vaikka toinen harrastus joutuu antamaan tietä ja vaihtamaan paikkaa. Kuoroharjoituksen jälkeen pääsen noutamaan omani, se on tosi hienoa. Mahtavaa on! Mukavaakin, ei haittaa, vaikka sataa ja tuuli vinkuu nurkissa!

Oli hieno runoesitys!

Kyl vaan, en itse ainakaan muista olleeni niin hienossa runoesityksessä kuin keskiviikkona oli. Kiskon kirkko täynnään ihmisiä, minäkin näin monia tuttujani. Ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli se, että ei sitä ihan heti ensi kerralla tämmöistä kuule, siksi se tuntui aivan erityisen hienolta. Jotain Lassi Nummen runoja olen kuullut tunnillamme, mutta Requiem oli minulle uusi tuttavuus. Jos vaan jostain sen saisin, se olisi tosi hieno juttu!