Onnellista oloa

Kyllä sitä on, on ollut jo pidemmän aikaa. Ystävän menetys rassaa mieltä, mutta ei se nyt mitenkään vaarallista ole. Olen vaan ollut surullinen siitä, kun seurakunnan tärkein ystävä menehtyi kutakuinkin samoihin aikoihin kuin tätini mies. Siitä olen onnellinen, että olen saanut pitää heidät elämässäni, opettamassa ja ohjaamassa minua. Varsinkin, kun olen oppinut niin monenlaista jumalanpalveluksesta ja siitä, miten siinä toimitaan, se on ollut minulle se juttu, on aina!