Aamulla varhain

Aamulla varhain keittää kahvin, vie mummille, tuntuu aika tylsältä, kun joka aamu on sitä yhtä ja samaa, kaiken aikaa. Olen iloinen siitä kuitenkin, että minä voin auttaa, en voi jättää kaikkea äidille. Sitä suuremmalla syyllä se tuntuu hyvältä, kun ei tarvi miettiä, kuka tekee, vaan itse on valmiina tarvittaessa. Kyllä olikin pimeää, kun kurkisti ikkunasta ulos, huomasi heti, että syksy on edennyt tosi pitkälle. Kyllä mä jaksan olla iloinen, mutta mummin pessimismi välillä ärsyttää. Eikä siitä oikein voi huomauttaa, koska silloin hän loukkaantuu todella pahasti. Enkä ikinä voisi ajatellakaan loukkaavani, olen vain sen verran suorasuu, etten aina ajattele, mitä sanon. Vähän enemmän voisin ajatella, ennen kuin sanon, se auttaisi tosi paljon!