Talvitunnelmia

Talvitunnelmia viikon takaa, kuvattu parvekkeelta. Oli kyllä melkoisen hieno talvikeli, oikein huomattavasti parempi, kun vertaa siihen, mitä se on tänään ollut. Kuva kertoo siitä, miten hienoa on, kun on oikein paljon lunta kaikkialla!

Onnea, iloa ja mahtavaa!

Askarteluvaihdon tulo sai päiväni ihan superhyväksi, oli siinä valtava määrä tavaraa! En edes muista, koska olisin saanut tuollaisen määrän tavaraa! Kaikenlaista siinä oli, pientä ja vähän suurempaa, kaikkia tulee varmaan käytettyä suht tasapuolisesti, myös niitä tavaroita, joita mulla jo on. Näitä vaihdossa tulleita voin käyttää olemassa olevien tavaroiden rinnalla, silloinhan siitä tekemisestä on kaikkein suurin ilo. Jo viesti siitä, että mun vaihtoni on tullut, saa minut iloiseksi, tänä aamupäivänä kauppareissun yhteydessä sain sen haettua, se olikin tosi mukavaa. Olen nyt niin iloinen kuin vain tässä kohtaa voin olla, se saa kaikkein parhaimman fiiliksen jo ennestään hyvään päivään, mikäs sen parempaa!

Ekumeniailtana

Tämän viikon torstaina otettuja kuvia, talvitunnelmainen luterilaisen kirkon mäki, alemmassa kuvassa  Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Ion Salon vapaaseurakunnassa järjestetyssä yhteistapahtumassa. Tapahtuma oli hieno, kiitos siitä mukana olleille ortodokseille, luterilaisille, vapaakirkon ihmisille ja helluntailaisille!

Aikamoinen lauantai!

Lauantai on ollut yksi elämäni hurjimmista. Heräät kuudelta, puol seitsemältä olisi vasta kello soimassa. Heräät ja mietit, miten selviät kotitöistä, kun äiti on verensiirrossa. Ja vielä se, että kun niistä pitäisi selvitä ihan yksin. Olin kyllä muistanut laittaa lämmitettävän kastikkeen pienempään kattilaan, onneksi mummi sentään muisti siitä sanoa, kun äiti oli muistanut sen vasta sairaalassa. Kyllä se kaikki sitte kuitenkin sujui, vaikka ensin ajattelin, että eihän se suju. Ihan hienosti se meni, kaikki oli kohdillaan! Perunoita pelkäsin, jäävätkö ne raa'aksi, mutta eihän sitä vaaraa ollut, kun olin muistanut laittaa kattilaan kannen päälle. Ihan hienoa, kaikki sujui ihan hienosti!

Kaksi iloista kissanpentua

Kaksi iloista kissanpentua sängyn päällä torkkuu. Leikkisiä ovat ja kovin iloisia, oli heidän kanssaan  niin mukava leikkiä ja olla, miiiauuuu! Kiipesivät säärtäni pitkin ylös ja touhusivat, ja minulla oli hauskaa!

Tänään

Olen onnellinen tästä, päivästä niin iloisesta. Pääsen Huiskun kanssa lenkille, mutta ajattelin, että myös kameran kanssa voisi tehdä pienen lenkin. Kuinka mahtavaa se onkaan, kun pääsee koiran kanssa ulos, koira on niin iloinen, että oikein omassakin mielessä alkaa sihistä ja kihistä. Olen onnellinen siitäkin, että naapurilla oli kaikki hyvin ja hän vastasi koputukseen. Äidille annoin neuvon, että ei murehtisi lääkärikäyntiä etukäteen, sitä ei tarvi tehdä. On alkanut tuntua vähän rasittavalta, kun äiti antaa ne samat ohjeet, jotka jo muistaa, vähän kai oli epäilystä, etten muistaisi. Vakuutin, että muistan ihan joka sanan, ei tarvi enää muistuttaa. Iloisin fiiliksin, kaikki on hyvin!

Uskelan kirkko talvipäivänä

Uskelan kirkko viime sunnuntaina, pakkasta matkalla oli vajaat 15 astetta. Kirkosta tuli näin kaunis kuva, kun otin sen mäen puolestavälistä. Kuva on mielestäni yksi parhaiten onnistuneista Uskelan kirkon kuvista. Lumisen maiseman keskellä kaunis kivikirkko, voiko olla kauniimpaa asetelmaa valokuvalle?

Taas sitä on yhtä kokemusta rikkaampi!

Näin saatoin todeta lähtiessäni Salon kirkosta, kun olin ollut elämäni ensimmäistä kertaa englanninkielisessä messussa. Oli siinä aikamoinen hakeminen, kun laulukirja oli niin iso, että hädin tuskin sain sen pidettyä sylissäni. Onneksi mulla oli siinä apuvoimia, en sentään ihan yksinäni joutunut seurattavia kohtia hakemaan. Riitta ja Martti pärjäsivät hyvin, he ovat jo niin moneen otteeseen näitäkin messuja tehneet. Mutta minulle oli aikamoinen kokemus, oli se ihan hyvä fiilis!

Päivä on kohdallaan...

Kyllä nyt tuntuu siltä, vaikka aika kylmä onkin ollut. Ei sitä voi paljon muuta odottaakaan, kun eno on tullut meillä käymään. Porissa ovat olleet ja siellä keli on ollut paljon lauhempi kuin meillä Salossa. Mutta kaipa se sitten jossain vaiheessa lauhtuu Salossakin, siitä en nyt voi olla ihan varma. Jotain siinä on, että talvikin on mukavaa aikaa, on se! Toivottavasti kevättä kohti siirtyminen sujuisi jouhevasti, kyllä päivät ovat ainakin reippaasti pidenneet. Olen niin iloinen, kun päivä on osunut näin hyvin kohdilleen, ihan hyvä on näin!

Dragsfjärdin kirkko

Dragsfjärdin kirkko kellotapuleineen  Torstaina vierailin Dragsfjärdin kirkossa, kyllä sitä tulikin kuvattua!  Oli mukava päästä vierailulle synnyinseudun kotikirkkoon, Elina-suntio oli avannut oven juuri minua varten! Minulle rakas ja hyvin tärkeä kirkko, edelleen, vaikka olen ollut 18 vuotta poissa sieltä. Mukavaa, kun pääsin siellä käymään!

Kyllä on mukavaa!

Kun torstaina pääsee vanhaan kotipaikkaan käymään, se on selvä, että pidän siitä. Onneksi kaverinani on Kemiönsaaren seurakunnan seurakuntasihteeri, hänen kanssaan sain sovittua, että pääsen kuvaamaan kotikirkkoani. Ja vielä silleen, että suntio kulkee mukanani, se on tosi hienoa. Sunnuntaina saan näyttää nykyisen kotikirkon suntiolle, miltä synnyinseudun kotikirkko näyttää. Tänään sitten meidän runopiirimmekin pyörähtää käyntiin ja sitä myötä matinean harjoittelu. Kevään aikana tulee monta haastetta vastaan, ainakin se, miten saa yhdistettyä vapaaehtoistyön ja matinean harjoittelemisen, uskoisin, että onnistuu!

Sunnuntai iloinen ja mahtava!

Olen tosi iloinen hyvästä päivästä, mulla kyllä riitti mahtavuutta tähän päivään ihan enemmän kuin osaan ennakoida. Aamulla hiivin Uskelan kirkkoon, yhtään kertaa en ottanut matkan aikana kintaitani pois käsistä, kuitenkin heti sakastiin tullessa Martti huomaa, että mun kädet on ihan jäässä. Itsekin kiinnitän siihen huomiota, mutta ei se mua ihmeemmin haittaa. Tänään on sellainen hyvä mieli, kun kaikki on kohdillaan, jaksaa nauttia ja olla iloinen. Käsien jäätymistä ihmettelin, mutta tää on tätä, kun pakkanen on vähän kosteampaa. Kuivassa pakkasessa en pahemmin sitä huomaa, mutta kyllä ne siinäkin jäätyvät!

Tuoreet kuvat

Kuvat on otettu tänään kirpputorilta tullessa, ylemmässä kuvassa on Halikon kirkko ja alemmassa kellotapuli. Kuvat on ihan huippuja Halikon kirkosta otettuina, varsinkin, kun saa tapulin tuuliviirinkin mukaan. Kirkosta sain toisen päädyn tuuliviirin, siitä tuli yksi hienoimpia kirkkokuvia Halikosta!

Askarteluja

Tässä näitä askarteluja, joita olen tehnyt alkuviikon aikana. Olen käyttänyt näihin tauluihin varastoistani löytyneitä papereita, näitä tulee varmasti käytettyä jatkossakin. Lehtiössä on vielä muutama paperi jäljellä, minulle ne kaikkein rakkaimmat ovat vielä käyttämättä. Näitä tehdessä mielessä oli muutama ystävä, edelleenkin samat ystävät ovat mielessäni.

Minä en ikinä unohda!

En minä ole ikinä unohtanut viedä mummille aamiaista, se ei tulisi kysymykseenkään! Kun sen on joka aamu tottunut viemään ja tekemään, kyllä sen aina tekee. Ja ihan mielellään, koskaan en ole ajatellut laittaa siinä asiassa hanttiin. Tänään oli kahvinkeiton suhteen vähän tylsempi päivä, kun äiti menee kokeisiin eikä niitä ennen saa syödä ja juoda. Minulla on ihan hyvä fiilis muuten, kyllä tää tästä ihan hyvin menee, uskon näin!

Iloa ja mahtavaa, iloa ja onnea!

Soitin tänään Gunlögille varmistaakseni, että hänellä on kaikki hyvin. No, nyt oli kuin mitään sydäninfarktia ei olisi ollutkaan. Yöllä olikin aikamoinen show, kun keskellä yötä mun piti herätä ja nousta lähtemään alakertaan. Mummin olkapäätä oli särkenyt koko yön ja mun ei pitänyt tehdä mitään muuta kuin ojentaa sydänlääkkeet ja salva. Ja niin hienoa se on, kun voi olla apuna, voi vitsi sentään, miten upeaa se oli! Kyllä tää on niin mahtavaa, kun voi olla avuksi, se on mahtavaa! Olin onnellinen, kun ei tarvinnut herättää äitiä, en kyllä olisi sitä kovinkaan mielelläni tehnyt. Mutta olo on tosi hieno, nyt jaksaa taas jatkaa!

Loppiaiskuvia

Loppiaiskuvia Uskelan kirkosta, pääsin ensimmäistä kertaa myös Uskelan kirkon saarnastuoliin kuvia ottamaan. Mari ja minä huolehdimme kirkkokahvien tarjoilemisesta, Jani oli keittänyt kahvin termoskannuun valmiiksi.  Oli niin mahtavaa olla kahvitarjoilussa mukana, näin se menee!

Kaiken takana on hyvä mieli

Kyllä nyt tuntuu siltä, että päivä on lähtenyt hyvin liikenteeseen, vaikka viikon tapahtumat eivät ole kovin mukavia olleetkaan. Eikä aina voi olla niitä mukavia juttuja, joskus pitää olla sellaistakin, mikä ei ole niin kovin mukavaa. Minä olen aina uskonut, että jossain on joku ihminen, joka voi olla Asperger-ihmisen kanssa, Tänään olen sillä mielellä, että vastausta vaille en jää, on kysymyksessä mikä asia vaan. Kyllä mä nautin, kaikki on ihan hyvin!

Ei ole kovin helppoa...

Laittaa asioita toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei se todellakaan ole mikään maailman helpoin asia, varsinkaan silloin, kun on Asperger, joka häiritsee toimintaani. Aina sitä yrittää parhaansa, että edes jotenkuten osaa käyttäytyä, mutta sitten on sellaisia tilanteita, joissa käytös menee totaalisesti yli. Haluaisin olla se, joka käyttäytyy hyvin, mutta sitten vaan tulee Asperger ja pilaa kaikki hyvän käytöksen yritykset. Tuntuu, että Asperger torppaa hyvän käytöksen pois, sillä seurauksella, että en voi jatkaa jo kertaalleen aloitettuja juttuja. Minut on hyväksytty mukaan seurakunnan toimintaan, en minä ole koskaan joutunut ulkopuoliseksi.  Mukava olla mukana ja iloita, se on tärkeää!

Musiikki ja mahtavuus!

Päivä alkaa tosi hyvin, kun musiikkia kuuntelee, se saa mielen hyväksi. Onneksi on toi Spotify, siitä voi kuunnella silloin, kun koneella on. Mahtavuus on se, kun sain taas hiukan kuvia laitettua, se oli tosi mukavaa. Nyt riittää kuvattavaa, kun on maisemaa vaikka minkälaista. Kamera on ihan huikeassa vedossa, viime vuonna olen ottanut varmaan viitisensataa kuvaa. Mutta mukavaa on se kuvaaminen ollut, hieno harrastus sekin. Tänään on mahtavaa, ei haittaa ollenkaan, vaikka onkin pilvistä!

Uskelan kirkko, vuoden 2012 viimeinen sunnuntai!

Vuoden 2012 viimeinen sunnuntai, jolloin minulla riitti paljon puuhaa! Oli kolehdinkeruuta ja jos vaikka mitä, en edes muista, kuinka paljon tein sen messun aikana! Toinen kuva on Uskelan kirkon ulkokuva, toinen on otettu kirkkokahveilla Cafe Uskelassa, siinäkin sitä hommaa riitti!