Kyllä on mukavaa!

Kun torstaina pääsee vanhaan kotipaikkaan käymään, se on selvä, että pidän siitä. Onneksi kaverinani on Kemiönsaaren seurakunnan seurakuntasihteeri, hänen kanssaan sain sovittua, että pääsen kuvaamaan kotikirkkoani. Ja vielä silleen, että suntio kulkee mukanani, se on tosi hienoa. Sunnuntaina saan näyttää nykyisen kotikirkon suntiolle, miltä synnyinseudun kotikirkko näyttää. Tänään sitten meidän runopiirimmekin pyörähtää käyntiin ja sitä myötä matinean harjoittelu. Kevään aikana tulee monta haastetta vastaan, ainakin se, miten saa yhdistettyä vapaaehtoistyön ja matinean harjoittelemisen, uskoisin, että onnistuu!