Aikamoinen lauantai!

Lauantai on ollut yksi elämäni hurjimmista. Heräät kuudelta, puol seitsemältä olisi vasta kello soimassa. Heräät ja mietit, miten selviät kotitöistä, kun äiti on verensiirrossa. Ja vielä se, että kun niistä pitäisi selvitä ihan yksin. Olin kyllä muistanut laittaa lämmitettävän kastikkeen pienempään kattilaan, onneksi mummi sentään muisti siitä sanoa, kun äiti oli muistanut sen vasta sairaalassa. Kyllä se kaikki sitte kuitenkin sujui, vaikka ensin ajattelin, että eihän se suju. Ihan hienosti se meni, kaikki oli kohdillaan! Perunoita pelkäsin, jäävätkö ne raa'aksi, mutta eihän sitä vaaraa ollut, kun olin muistanut laittaa kattilaan kannen päälle. Ihan hienoa, kaikki sujui ihan hienosti!