Iloa ja mahtavaa, iloa ja onnea!

Soitin tänään Gunlögille varmistaakseni, että hänellä on kaikki hyvin. No, nyt oli kuin mitään sydäninfarktia ei olisi ollutkaan. Yöllä olikin aikamoinen show, kun keskellä yötä mun piti herätä ja nousta lähtemään alakertaan. Mummin olkapäätä oli särkenyt koko yön ja mun ei pitänyt tehdä mitään muuta kuin ojentaa sydänlääkkeet ja salva. Ja niin hienoa se on, kun voi olla apuna, voi vitsi sentään, miten upeaa se oli! Kyllä tää on niin mahtavaa, kun voi olla avuksi, se on mahtavaa! Olin onnellinen, kun ei tarvinnut herättää äitiä, en kyllä olisi sitä kovinkaan mielelläni tehnyt. Mutta olo on tosi hieno, nyt jaksaa taas jatkaa!