Muisteluksia

Olen tosi iloinen siitä, että mulla on ollut sellainen ystävä kuin kotikirkkojemme suntio. Hän se auttoi minut alkuun vapaaehtoisen urallani, auttoi siinä kohtaa, kun ensimmäistä kertaa olen Uskelan kirkossa kolehtia keräämässä. Tuntui, että Kaffemukistakin puuttuu jotakin, kun Olli ei enää käy, mutta onneksi Jani on paikannut hyvin silloin, kun on keskusta-alueella ollut. Kolehdin olen oppinut aika hyvin, mutta vielä olen suntion opissa saanut olla, kun olen ollut Jania auttamassa. Kuntavaalipäivästä tuli meille molemmille tosi pitkä, onneksi meidän yhteistyömme pelasi siinäkin kohtaa, kun minun piti lähteä pienen pyhiinvaelluksen jälkeen takaisin kotiin. Mahtavaa, kun voi jäädä auttamaan, se on mulle itelle iso ilo!