Täytyy kyllä ihmetellä!

Että surun keskelläkin pystyin keskittymään niin, että saa yhden joulukortin jo valmiiksi asti. Vähän epäilin, ovatko tunteet niin pinnassa, etten saa siitä kunnollista, mutta hyvin se meni! Tiedän jo kenelle tää kortti menee, se menee Veijolle. On se mukavaa, kuitenkin itselleni jäi aika hyvä mieli siitä, että olin ollut mukana siunaustilaisuudessa, kun kerran oli lähisukulaisesta kyse. Tunteet olivat aika pinnassa pitkän aikaa, mutta kyllä se mieli parani lähtiessä, ehti siinä muutaman sanan Veijon kanssa jutella, mukavaa!