lauantai 1. helmikuuta 2014

Tädin luona ja paljon iloa!

Ilo oli jo siinä kohtaa, kun nousin linja-auton kyytiin, Perniöntien varresta Jari poimi minut mukaan. Voi vitsi, miten hienoa mulla olikaan! En edes tajunnut tätä kaikkea hienoa, mitä oli tullut päivän aikana, nyt vaan sitä oli ja nautti tästä kaikesta, olihan mun päiväni ihan kohdallaan! Kaikki just niin hyvin kuin vain helmikuisena lauantaina voi olla. Ja niin huikee fiilis ihan koko päivän, ilman että tätä tajusikaan! Mutta näin mahtavaa voi olla vain minulla, joka nautin elämästäni ihan täysillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti