Aamulla ajattelen...

Voi  vitsi, miten monena aamuna olenkaan Jaria ajatellut! Taitaa olla kohta niin, että kokonainen viikko on mennyt häntä ajatellen! Vakituista työpaikkaa toivoen, toki iloiten siitä, että aina silloin tällöin nähdään. En edes ole laskenut, miten monta kertaa ollaan kesän aikana nähty, mutta monta kertaa on ollut. Niin uskomaton viikko mulla on ollut, varsinkin toi verenluovutus teki viikosta tosi hyvän. Nyt mä pidän sen reilun yhdeksänkymmenen vuorokauden tauon, sitten ihan loppuvuodesta pääsen taas luovuttamaan. Joulukuussa taitaa olla, en tosin muista, missä kohtaa se on. Kyllä tää kannustus on ollut todella hienoa ja tarpeeseen on tullut, kun ekan kerran on ollut. Kiitos kaikille, jotka ovat mua tähän kannustaneet, tosi mahtavaa on ollu!